Tapausmonikko

Tapausmonikko on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan taivutuksessa yhdistettyä ilmiötä, jossa sekä tapa (sija) että luku (monikko) vaikuttavat samaan ainoaan taivutusparadigmaan. Käytännössä se kuvaa kaikkien monikkomuotojen muodostamista eri tapauksille: millaisia monikkomuotoja sana saa kussakin sijamuodossa. Tapausmonikko on siis tapa tarkastella taivutusparadigmaa kokonaisuutena, jossa lukumuoto ja sijamuoto ovat kytkettyjä.

Suomen kielen taivutus tarjoaa esimerkin: sana talo

Nominatiivi: yksikkö talo; monikossa talot

Genetiivi: yksikön talon; monikossa talojen

Partitiivi: yksikön taloa; monikossa taloja

Elleivät taivutusparadigman muut muodot olisi tässä, perusidea on, että monikon eri tapauksia vastaa omat monikkomuotonsa.

Tapausmonikkoa käytetään lähinnä teoreettisessa tai vertailevassa kielitieteessä sekä joissakin kieliteknologian sovelluksissa, joissa taivutukset kuvataan järjestelmänä, ei pelkkinä erillisinä yksiköiden ja monikoiden muotoina. Käsite auttaa ilmaisemaan, miten monikkomuodot jakautuvat eri sijamuotoihin ja miten luvun ja sijan merkinnät nivoutuvat toisiinsa. Se ei välttämättä ole vakiintunut osa arkisessa kieliopissa käytettyä terminologiaa, vaan esiintyy lähinnä lähdeaineistossa ja typologisissa selitteissä.

Lisäksi käsite voi laajentua koskemaan adjektiiveja ja pronomineja, joissa sama rakenne näkyy taivutuksessa monikkomuodon yhteydessä.