Tallennusliitäntä

Tallennusliitäntä tarkoittaa tietokoneen ja tallennuslaitteen välistä yhteyttä, joka määrittelee sekä fyysisen liitännän että tiedonsiirtoprotokollan. Se mahdollistaa datan siirtämisen ja ohjauskomentojen välittämisen levylle tai muistisirulle sekä takaisin järjestelmään. Tallennusliitäntöjä on sekä sisäisiä että ulkoisia, ja ne vaihtelevat kaapelin tyypin, liitäntöjen muodot ja siirtokyvyn mukaan.

Yleisimmät sisäiset tallennusliitännät ovat SATA, SAS ja NVMe-pohjaiset ratkaisut PCIe-väylällä. SATA on laajasti käytetty perinteisissä HDD- ja SSD-asemissa; se käyttää 7-pinnistä data-liitäntää ja 15-pinnistä virtaosiota, ja SATA III:n teoreettinen siirtonopeus on 6 Gbit/s. SAS tarjoaa suurempaa luotettavuutta ja ylläpitoa palvelinympäristöissä ja tukee korkeampia suorituskykyvaatimuksia sekä laajennettavuutta; sen sisäiset liitännät sisältävät mini-SAS-yhteyksiä. NVMe käyttää suoraan PCIe-väylää, mikä mahdollistaa pienemmän latenssin ja suuremman rinnakkaisen suorituskyvyn, ja sitä esiintyy yleisesti M.2-, PCIe- ja U.2 -muotoisina asemina.

Ulkoiset tallennusliitännät kuten USB, USB-C, Thunderbolt ja Fibre Channel mahdollistavat yhteydet ulkoisiin asematiloihin ja tallennusverkkoihin. Lisäksi verkkoon sidotut tallennusratkaisut voivat käyttää Fibre Channel- tai iSCSI-yhteyksiä ja ne voivat muodostaa tallennusverkon (SAN). Valinta riippuu käyttötarkoituksesta, halutusta suorituskyvystä, laitteiston yhteensopivuudesta sekä budjetista. Tallennusliitäntä on keskeinen osa järjestelmän suorituskykyä ja laajennettavuutta.