Säätelykeino

Säätelykeino tarkoittaa julkishallinnon käyttämää menetelmää, jolla pyritään muokkaamaan yksilöiden tai yritysten käyttäytymistä sekä tavoitteiden toteutumista yhteiskunnassa. Säätelykeinot voivat kohdistua erilaisiin politiikan tavoitteisiin, kuten turvallisuuteen, terveyteen, ympäristön suojeluun, kilpailun toimivuuteen tai kuluttajansuojaukseen. Ne muodostavat osan laajempaa politiikkatyökalujen valikoimaa sekä poliittista päätöksenteon välineistöä.

Säätelykeinot voidaan luokitella useilla tavoilla. Yleisimmin puhuttaessa erotetaan sääntely- eli säätelykeinojen ryhmät: (1) johtamis- ja normatiiviset keinot, kuten lait, asetukset, määräykset ja standardit; (2) markkinapohjaiset tai taloudelliset keinot, kuten verot, subventiot, hinnoittelu ja päästöoikeudet; sekä (3) informatiiviset ja vapaaehtoiset keinot, kuten tiedotus, etiketti-merkinnät ja niihin liittyvät kannustimet sekä itse sääntely. Näiden lisäksi voidaan huomioida yhteistoiminnalliset ja itseohjautuvat mekanismit.

Esimerkkejä ovat ympäristöpolitiikan päästöoikeusjärjestelmät, turvallisuusstandardit, energiatehokkuusvaatimukset, verotus tai tuet tietyille toimintatavoille sekä kuluttajainformaatio. Sääntelykeinot voivat olla kalliita toteuttaa ja valvoa, mutta niillä on selkeä oikeudellinen sitovuus; markkinapainotteiset keinot voivat puolestaan olla tehokkaampia kustannusvasteisesti, mutta vaativat toimivan markkinaympäristön ja huolellista kehittämistä.

Säätelykeinot valitaan tavoitteiden, markkinoiden toiminnan sekä hallinnollisten resurssien perusteella. Ne ovat olennainen osa julkisen politiikan työkalupakkia ja niiden vaikutuksia arvioidaan sekä kustannusten että hyötyjen kautta.