Sääntelymuotoja

Sääntelymuotoja tarkoittaa erilaisia keinoja, joilla julkinen valta ohjaa yksilöiden ja yritysten toimintaa sekä varmistaa lainsäädännön ja politiikan tavoitteiden toteutumisen. Sääntelymuodot voivat perustua säädettyihin velvoitteisiin, kannustimiin tai tiedonjakoon, ja ne toteutetaan usein säädösten, säädöstenkäyttöä koskevan viranomaispäätöksen tai hallinnollisten prosessien kautta.

Sääntelymuotoja voidaan luokitella usealla tavalla. Yleisesti jaotellaan toimeenpanon mukaan command-and-control-tyyppisiin sääntöihin, joissa vaatimukset ovat suoria ja noudattaminen on tarkasti määriteltyä, sekä markkinaperusteisiin toimenpiteisiin, kuten päästöoikeusjärjestelmiin ja verotukseen, jotka antavat toimijoille taloudellisia kannustimia muutoksiin. Lisäksi käytetään informatiivisia ja läpinäkyvyyteen tähtääviä keinoja, kuten pakollinen raportointi ja tuotetiedot, sekä vapaaehtoisia sopimuksia ja ohjaavia suosituksia. Julkiset hankinnat voivat toimia sääntelyn muotona vaikuttaen kysyntään ja innovointiin.

Esimerkkejä ovat ympäristönsuojelu- ja turvallisuusvaatimukset, tuoteturvallisuusvaatimukset, pakolliset merkinnät ja ilmoitusvelvollisuudet sekä lupamenettelyt. EU- ja kansallinen sääntely yhdistävät näitä keinoja muun muassa päästöoikeusjärjestelmillä, päästöveroilla ja sääntelystandardien asettamisella. Sääntelymuotojen valinnassa huomioidaan tavoitteet, kustannukset, vaikutukset kilpailuun sekä hallinnon toteutettavuus, ja ne voivat vaihdella tilanteen mukaan. Arviointi ja monitorointi ovat keskeisiä, jotta sääntelyn vaikutukset voidaan todentaa ja tarvittaessa korjata.