Sävelasteikoiden

Sävelasteikoiden, tai sävelasteikkojen, käsite viittaa oktaavin sisällä järjestettyyn sävelten sarjaan, jolla on tunnistettava nousu tai lasku. Asteikot antavat musiikille tonaliteetin ja toimivat melodian sekä harmonian rakenteellisena perustana. Eniten käytetyssä länsimaisessa musiikissa ovat diatoniset, heptatoniset asteikot.

Diatoniset asteikot jakavat yleisesti duuri-asteikkoon (major) ja molli-asteikkoon (minor). Duuri-asteikko ja molliasteikko voivat esiintyä useissa muunnoksissa, kuten harmonisessa mollissa ja melodisessa mollissa, jolloin intervalleja sekä tonaalisia uudelleenjärjestelyjä esiintyy eri korkeuksissa. Lisäksi asteikot voivat muuntua modaalisiksi, kuten ionian, dorian, phrygian, lydian, mixolydian ja aeolian moodien kautta, mikä antaa erilaisen sävymaailman.

Muita tavallisia sävelasteikkoja ovat pentatoniset asteikot, jotka koostuvat viidestä nuotista ja joita käytetään paljon sekä kansansoissa että pop- ja kiertueympäristössä. Chromatic- eli kromattinen asteikko sisältää kaikki kaksitoista puolitasoa oktaavissa, mikä tuo tiheän, usein kiinteän harmonian. Kokonaisasteikko (whole-tone scale) koostuu vain kokonaisaskelmista ja luo epäperinteisen, hieman kummittavan äänimaailman.

Sävelasteikoiden tunteminen auttaa sekä säveltäjiä että esiintyjiä hahmottamaan skaalojen mahdollisuudet, sointuyhteydet ja ilmaisun kulkua eri musiikkityyleissä. Modernissa musiikissa asteikot voivat olla vapaasti yhdisteltyjä ja uutta ilmaisua etsitään usein niiden yhdistämisestä perinteisiin rakenteisiin.