Säteilyturvallisuudesta

Säteilyturvallisuus viittaa toimenpiteisiin ja periaatteisiin, joilla suojellaan ihmisiä ja ympäristöä haitallisilta säteilyiltä. Säteilyä esiintyy luonnostaan esimerkiksi auringosta ja maaperästä, mutta sitä syntyy myös ihmisen toiminnan seurauksena, kuten ydinvoimaloissa, lääketieteellisissä toimenpiteissä ja teollisuudessa. Säteilyturvallisuuden tavoitteena on minimoida säteilyn aiheuttamat riskit säteilyannoksen rajoittamisen, turvallisten työskentelytapojen noudattamisen ja asianmukaisen suojautumisen avulla.

Keskeisiä periaatteita säteilyturvallisuudessa ovat annosrajoitus, perustelu ja optimointi. Annosrajoitukset määrittelevät suurimmat sallitut säteilyannokset eri ryhmille, kuten työntekijöille ja väestölle. Kaiken säteilyä aiheuttavan toiminnan on oltava perusteltua eli sen hyötyjen on ylitettävä mahdolliset haitat. Optimointi puolestaan tarkoittaa sitä, että säteilyannokset pidetään niin pieninä kuin käytännössä on mahdollista.

Säteilyturvallisuus on tärkeää monilla aloilla. Lääketieteessä röntgenkuvaus, tietokonetomografia ja sädehoito ovat esimerkkejä sovelluksista, joissa säteilyä käytetään hyödyllisesti, mutta joissa säteilyturvallisuus on ensiarvoisen tärkeää potilaiden ja henkilökunnan suojelemiseksi. Teollisuudessa säteilyä voidaan käyttää esimerkiksi materiaalien tarkastuksessa ja steriloinnissa. Ydinvoimaloissa säteilyturvallisuus on kriittinen tekijä onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja radioaktiivisten aineiden leviämisen estämiseksi. Säteilyturvakeskus (STUK) Suomessa on viranomainen, joka valvoo ja ohjaa säteilyturvallisuutta.