Säteilysuojelulaitteisiin

Säteilysuojelulaitteisiin kuuluvat kaikki välineet ja rakenteet, joita käytetään suojaamaan ihmisiä ja ympäristöä ionisoivalta säteilyltä. Näiden laitteiden tarkoituksena on vähentää säteilyannosta hyväksyttävälle tasolle tai estää se kokonaan. Säteilysuojelulaitteita tarvitaan monenlaisissa tilanteissa, kuten lääketieteellisissä toimenpiteissä (röntgenkuvaus, sädehoito), teollisuudessa (ydinvoimalat, säteilytys) ja tutkimuslaitoksissa.

Suojauksen perusperiaatteena on vaimentaa tai ohjata säteilyä pois suojattavalta alueelta. Tämä saavutetaan käyttämällä materiaaleja, jotka absorboivat tai hajottavat tehokkaasti säteilyä. Suojauksen tehokkuus riippuu materiaalin tiheydestä, paksuudesta ja atomiluvusta suhteessa säteilyn tyyppiin ja energiaan. Esimerkiksi lyijyä käytetään yleisesti suojaamaan gammasäteilyltä ja röntgensäteilyltä sen suuren tiheyden ja korkean atomiluvun vuoksi. Betoni soveltuu myös tehokkaaksi suojamateriaaliksi, erityisesti gammasäteilyä vastaan.

Säteilysuojelulaitteita ovat muun muassa suojakilvet, suojahuoneet ja -rakennukset, suojalasit, suojahaalarit ja suojakäsineet. Myös säteilysuojaimet, kuten lyijyessut röntgenkuvauksessa, kuuluvat tähän kategoriaan. Ydinvoimaloissa ja muissa korkean säteilytason laitoksissa käytetään paksuja suojarakenteita ja erityisiä suojakaappeja, joissa voidaan käsitellä radioaktiivisia materiaaleja turvallisesti. Suunnittelussa otetaan huomioon säteilyn tyyppi, sen voimakkuus ja altistusaika. Tavoitteena on aina minimoida säteilyannokset ja varmistaa turvallisuus sekä työntekijöille että suurelle yleisölle.