Säteilydosimetriassa

Säteilydosimetriassa, eli säteilymittauksessa, tarkoitetaan ionisoivan säteilyn mittaamista ja arviointia. Sen päätehtävänä on määrittää säteilyn aiheuttama annos ihmisille tai materiaaleille. Tähän sisältyy sekä säteilyn tunnistaminen että sen määrällinen arviointi. Dosimetria on olennaista säteilyturvallisuuden varmistamisessa työpaikoilla, joissa käsitellään radioaktiivisia aineita tai käytetään säteilyä tuottavia laitteita, kuten lääketieteellisiä kuvantamislaitteita tai teollisia röntgenlaitteita.

Keskeisiä käsitteitä säteilydosimetriassa ovat absorboitunut annos, ekvivalenttiannos ja efektiivinen annos. Absorboitunut annos kuvaa säteilyenergian määrää, jonka materiaali on absorboinut. Ekvivalenttiannos ottaa huomioon säteilyn erilaisen biologisen vaikutuksen eri säteilylajeilla. Efektiivinen annos puolestaan arvioi koko elimistön säteilyriskiä, ottaen huomioon eri elinten herkkyyden säteilylle.

Mittausmenetelmiä on useita. Yleisimpiä ovat henkilökohtaiset dosimetrit, joita työntekijät kantavat mukanaan arvioidakseen heille kohdistuvaa säteilyannosta, sekä ympäristödosimetrit, jotka mittaavat säteilytasoa tietyllä alueella. Nämä laitteet voivat perustua esimerkiksi optisesti stimuloituun luminesenssiin (OSL), termoluminesenssiin (TL) tai puolijohdetekniikoihin. Säteilydosimetrian tuloksia käytetään säteilyannosten rajoittamiseen ja säteilyaltistuksen seuraamiseen kansallisten ja kansainvälisten turvallisuusstandardien mukaisesti.