Säilytysmedia

Säilytysmedia on tietokoneessa käytettyjen digitaalisen tiedon tallentamiseen tarkoitettujen laitteiden ja medioiden yleistermi. Se kattaa sekä päämuistin ulkopuoliset, ei-volatiilit tallennusmuodot että arkistointiratkaisut. Päämuisti (RAM) on volatiili ja menettää sisällön, kun virta katkeaa, kun taas säilytysmedia säilyttää tiedot laitteen sammuttamisen jälkeen.

Säilytysmedia voidaan luokitella useilla tasoilla, joista tunnetuimmat ovat magnettinen nauha, kiintolevyt (HDD), SSD- ja flash-muistit, sekä optiset levyt (CD, DVD, Blu-ray). Näillä on erilaiset kapasiteetit, pääsynopeudet ja eliniän odotukset. Lisäksi pilvitallennus tarjoaa tallennustilan palveluna, mutta fyysiset mediat sijaitsevat yleensä etäpalvelimilla. Arkistointiin käytetään usein erityisiä ratkaisuja, jotka painottavat pitkää säilyvyyttä ja kustannustehokkuutta.

Keskeisiä ominaisuuksia säilytysmedioissa ovat kapasiteetti, pääsynopeus, kestävyys sekä tallennus- tai kirjoituskyvyn kesto ja luotettavuus. Arkistointikäytössä korostuvat pitkäikäisyys, vakaus ja kustannustehokkuus, jolloin magneettinauha sekä optiset ratkaisut ovat yleisiä vaihtoehtoja. Päivitys- ja varmuuskopiointitarpeisiin soveltuvat sekä HDD- että SSD- ratkaisut sekä siirrettävät flash-muistit, kuten USB-tikut ja SD-kortit. Tietoturva, virheenkorjaus ja redundanssi (esim. RAID, ECC) parantavat luotettavuutta.

Säilytysmediaa käytetään muun muassa varmuuskopiointiin, arkistointiin sekä tiedostojen siirtämiseen ja järjestelmien palautukseen. Valinta riippuu datan määrästä, käyttötiheydestä, vaaditusta elinkaaresta ja kokonaiskustannuksista.