Säilytettävyyden

Säilytettävyyden on digitaalisen tiedon kykysäilyä käytettävissä ja luettavissa pitkällä aikavälillä. Termi on keskeinen digitaalisessa säilyttämisessä, arkistotieteessä ja tietohallinnossa, ja se kattaa sekä tekniset että organisatoriset näkökulmat.

Säilytettävyyden tavoitteena on varmistaa, että tieto sekä sen konteksti — kuten metatiedot, provenance ja oikeudet — säilyvät muuttuvien teknologioiden, medioiden ja organisaatioiden murroksissa.

Keskeisiä keinoja ovat bitin tason säilytys ja eheys: kopiointi, monistaminen, säännölliset eheystarkastukset sekä varmuus- tai replicationsstrategiat. Toisaalta formaattien kestävyys edellyttää käytännössä avointen ja hyvin dokumentoitujen tiedostomuotojen suosimista sekä formaattimuunnosten tai emuloinnin käyttöä, kun alkuperäinen muoto vanhenee.

Metatiedot ja hallinto muodostavat säilytystoimenpiteiden perustan. Preservation metadata (esim. provenance, fixity, oikeudet) sekä viitekehyksinä OAIS-standardi ja PREMIS auttavat kuvaamaan, todentamaan ja hallinnoimaan säilytystä. Organisaatiossa on määriteltävä vastuut, politiikat ja rahoitus.

Infrastruktuuri ja käytännöt tukevat säilytettävyyttä: redundanssi ja maantieteellinen hajautus, säännöllinen auditointi, sekä versiointi ja pääsynhallinta. Varastoinnin ja repostaamisen sekä metatietojen ylläpito ovat tämän työn käytännön osia.

Haasteet liittyvät oikeudellisiin ja yksityisyydensuojan kysymyksiin, kustannuksiin, tekniseen vanhentumiseen ja standardien vaihteluun. Säilytettävyys vaatii pitkäjänteistä suunnittelua, säännöllistä arviointia ja jatkuvaa yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa.