Sähkönjohtavuusanturit

Sähkönjohtavuusanturit, tunnetaan myös nimellä konduktanssianturit, ovat laitteita, jotka mittaavat aineen sähkönjohtavuutta. Tämä ominaisuus kertoo, kuinka hyvin aine johtaa sähkövirtaa. Anturit toimivat yleensä mittaamalla kahden elektrodin välisen jännitteen ja virran välistä suhdetta. Mitä paremmin aine johtaa, sitä pienempi on jännite tai sitä suurempi on virta tietyllä jännitteellä.

Sähkönjohtavuusantureiden käyttökohteet ovat moninaiset. Niitä käytetään yleisesti vedenlaadun seurannassa, sillä liuottuneet suolat ja muut ionit lisäävät veden sähkönjohtavuutta. Teollisuudessa antureita hyödynnetään prosessien valvonnassa ja ohjauksessa, esimerkiksi kemikaalien pitoisuuksien mittaamisessa. Myös elintarviketeollisuudessa ja lääketieteessä antureilla on sovelluksia.

Eri anturityypeissä on omat etunsa ja rajoituksensa. Kaksi yleisintä tyyppiä ovat kontaktipohjaiset ja kontaktittomat anturit. Kontaktipohjaiset anturit ovat suorassa kosketuksessa mitattavaan aineeseen, kun taas kontaktittomat anturit hyödyntävät sähkömagneettisia kenttiä ilman suoraa fyysistä yhteyttä. Anturin valinta riippuu mitattavan aineen ominaisuuksista, kuten korroosiivisuudesta ja viskositeetista, sekä vaaditusta tarkkuudesta ja ympäristöolosuhteista. Sähkönjohtavuuden mittaus on tärkeä työkalu monilla tieteen ja teollisuuden aloilla.