Syöpälääkeresistenssi

Syöpälääkeresistenssi viittaa syöpäsolujen kykyyn vastustaa tai selviytyä lääkkeiden, joita käytetään syövän hoitoon, vaikutuksista. Tämä ilmiö on merkittävä haaste syövän hoidossa, sillä se voi johtaa hoidon tehottomuuteen ja taudin etenemiseen, jopa sen uusiutumiseen. Resistenssi voi kehittyä useiden mekanismien kautta. Yksi yleisimmistä on geneettinen muutos syöpäsoluissa, joka voi muuttaa lääkkeen kohdetta tai vähentää lääkkeen tunkeutumista soluun. Solut voivat myös kehittää tehokkaampia tapoja poistaa lääkettä itsestään. Lisäksi syöpäsolut voivat aktivoida muita signalointireittejä, jotka ohittavat lääkkeen estämän reitin, mahdollistaen niiden jatkuvan kasvun. Resistenssi voi olla luontaista, jolloin syöpä on resistentti lääkkeelle jo hoidon alkaessa, tai se voi kehittyä hoidon aikana. Tämän kehittymistä edistävät usein syöpäsolujen heterogeenisyys, jossa osa soluista on alusta asti vähemmän herkkiä lääkkeelle. Tulevaisuuden hoidot pyrkivät ymmärtämään paremmin resistenssimekanismeja ja kehittämään uusia strategioita sen voittamiseksi, kuten yhdistelmähoitoja tai kohdennetumpia lääkkeitä.