Sytytyslähteistä

Sytytyslähteistä tarkoitetaan kaikkia energialähteitä tai olosuhteita, jotka voivat aiheuttaa palon tai räjähdyksen syttyvän seoksen kanssa. Ne ovat keskeinen riskitekijä teollisuus-, kemikaali- ja energiasektoreilla sekä paikoissa, joissa ilmaan voi vapautua syttyviä kaasuja, höyryjä tai pölyjä. Riskinarvioissa sytytyslähteet kartoitetaan ja niiden hallinta muodostaa paloturvallisuus- sekä työturvallisuusjohtamisen perustan.

Yleisimmät sytytyslähteet ovat: avoimet liekit (esim. hitsaus, polttoaineen palaaminen), kuumat pinnat (koneiden ja laitteiden kuumat osat), sähköiset kipinät ja purkaukset (vika tai puutteellinen suojus), staattinen sähkö (purkaus kerääntyneestä varauksesta) sekä mekaaniset kipinät (teräksen hionta, metallityöt). Myös kemialliset reaktiot voivat tuottaa lämpöä tai kipinöitä, jotka voivat sytyttää ympärillä olevan seoksen.

Hallinta perustuu kolmeen pääpiirteeseen: eliminointi tai substituutio ei-sytyvillä vaihtoehdoilla, tekniset ratkaisut (esim. asianmukainen ilmanvaihto, suljetut järjestelmät, inertointi sekä kipinöiden ja tulen torjunta) sekä hallinnolliset toimenpiteet (hot-work-lupa, koulutus, säännöllinen huolto). Puolustusketjuun kuuluvat myös sähkölaitteiden asianmukainen suojaus ja maadoitus sekä hyvä työjärjestys ja pölynhallinta.

Sytytyslähteiden hallinta on jatkuva prosessi, joka vaatii säännöllistä riskien arviointia, selkeät ohjeet sekä henkilöstön koulutusta ja sitoutumista. Lisäksi noudatetaan soveltuvia lain- ja standardivaatimuksia sekä alakohtaisia ohjeita.