Syttymisominaisuuksia

Syttymisominaisuuksia kuvaava käsite kattaa aineen tai seoksen kyvyn syttyä ja ylläpitää palamista tietyissä olosuhteissa. Näitä ominaisuuksia käytetään turvallisuus- ja riskinarvioinnissa sekä varastoinnissa, kuljetuksessa ja käytössä olevien aineiden luokittelussa. Keskeisimmät syttymisominaisuudet ovat leimahtumispiste, autoignition temperature sekä syttyvyysrajat. Leimahtumispiste tarkoittaa matalinta lämpötilaa, jolla haihtuva aine muodostaa helposti syttyvän seoksen ilman ulkoista sytytintä. Autoignition temperature on lämpötila, jossa aine syttyy itsestään ilman ulkoista kipinää tai liekkiä. Syttyvyysrajat, alhaisin ja ylin pitoisuus, määrittävät ilman ja aineen muodostaman seoksen, jossa palaminen on mahdollista. Lisäksi mitataan sytytysenergia, eli pienin energia, joka riittää sytyttämään palon, sekä palamisen nopeus ja kokonaislämpöarvo.

Mittaukset suoritetaan standardoitujen kokeiden avulla: leimahtumispiste mitataan usein suljetulla kupilla (tai avoimella kupilla) menetelmällä, syttyvyysrajat selvitetään kontrolloiduissa olosuhteissa ja energiamittauksina käytetään sytytysenergia-arvoja. Nämä tiedot tallennetaan turvallisuustiedotteisiin (SDS) sekä kansainvälisiin standardeihin ja riskinarviointiprosesseihin. Syttymisominaisuudet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten aineita varastoidaan, kuljetetaan ja käytetään, sekä siihen, miten ne luokitellaan palo- ja terveysriskien perusteella.