Symbolointi

Symbolointi tarkoittaa ilmaisun tai ajatusten korvaamista symboleilla tai merkeillä, joilla on kulttuurinen tai yhteiskunnallinen merkitys. Termi kattaa sekä kielelliset että ei-kielelliset symbolit ja sitä käytetään laajalti eri tieteenaloilla sekä taiteessa. Etymologisesti sana juontaa latinankielisestä symbolum-sanasta ja kreikankielisestä symbolon-juuresta, ja suomen kielen käytössä symbolointi viittaa sekä symbolien muodostamiseen että niiden tulkintaan.

Semiotiikassa symbolointi on merkityksen antamisen prosessi, jossa merkki saa arvonsa kulttuuristen konventioiden kautta. Teoreetikot kuten Peirce ja Saussure ovat kuvanneet symboleita siten, että merkitykset riippuvat relaatiosta ja konventioista, toisin kuin ikonit tai indeksit.

Psykologiassa symbolointi tarkoittaa kokemusten, tunteiden tai impulssien muuttamista symboleiksi. Se ilmenee esimerkiksi unissa, fantasioissa sekä lapsen leikeissä, ja sitä tarkastellaan usein kehityksen sekä psykodynaamisen näkökulmasta.

Kirjallisuudessa ja taiteessa symbolointi viittaa elävöittävien kuvien ja kielikuvien käyttöön, jolla viestataan monimutkaisia merkityksiä. Symbolismina voidaan nähdä aate ja taidesuunta, joka nousi 1800-luvun lopulla ja vaikutti sekä kirjallisuuteen että kuvataiteisiin.

Nykyisin symbolointia sovelletaan myös tiedon tallentamiseen ja välittämiseen: esimerkiksi koodauksessa, merkkijärjestelmissä sekä tietojen visualisoinnissa, joissa monimutkaiset ideat esitetään symboleina. Symbolointi on siten monitahoinen käsite, joka elää kielessä, ajattelussa ja kulttuurissa.