Sydäntaudeliikenteessä

Sydäntaudeliikenteessä on käsite, joka viittaa sydänsairauksien hoitamiseen sekä potilaiden hoitopolkujen suunnitteluun ja toteuttamiseen terveydenhuoltojärjestelmässä. Se kattaa kliinisen hoidon, ennaltaehkäisyn sekä tutkimuksen, joiden tavoitteena on parantaa elämänlaatua ja ennusteita.

Kohdealueita ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, rytmihäiriöt sekä läppäviat ja niihin liittyvät riskitekijät kuten korkea verenpaine, diabetes ja tupakointi. Hoitotyö pohjautuu kansainvälisiin ja kansallisiin suosituksiin sekä moniammatilliseen yhteistyöhön.

Hoitopolut muodostuvat akuutista hoidosta, toipumisesta ja pitkäaikaisesta seurannasta: ensiapu, erikoissairaanhoito, kardiologian poliklinikkatoiminta, kuntoutus sekä elintapojen muokkaus. Tavoitteena on sujuva hoitoketju, potilaan osallistuminen ja elämänlaadun säilyttäminen.

Diagnoosi perustuu muun muassa elektrokardiogrammiin (EKG), ekokardiografiaan sekä lisädiagnostiikkaan kuten rasitus- ja kuvantamistutkimuksiin sekä verbiomarkkereihin. Hoitona keskitytään näyttöön perustuvaan lääkehoitoon (esim. statiinat, ACE-estäjät tai ARB:t, beetasalpaajat, diureetit) sekä tarpeen mukaan invasiivisiin toimenpiteisiin kuten pallolaajennus (PCI) ja läppäkirurgiat.

Terveydenhuollon näkökulmasta sydäntaudeliikenteen tutkimus ja tilastointi kartoittaa epidemiologiaa, riskitekijöiden ehkäisyä sekä hoitoketjujen tehokkuutta. Kansalliset ohjelmat, rekisterit ja kliininen tutkimus tukevat päätöksentekoa, ja digitalisaatio sekä etäseuranta laajentavat hoitomahdollisuuksia.

Koulutus ja osaaminen: Kardiologiaan erikoistuvat lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset muodostavat tämän kentän moniammatillisen työyhteisön. Koulutus painottaa perus- ja erikoistason taitoja sekä potilaan turvallisuutta ja tiedonvaihtoa.