Swapssopimukset

Swapssopimukset ovat finanssijohdannaisia, joissa kaksi osapuolta sitoutuu vaihtamaan ennalta määrättyjä kassavirtoja tietyn ajanjakson aikana. Nimellispääoma (notional) toimii sopimuksen perusteena, mutta itse pääomaa ei yleensä siirretä; kassavirrat lasketaan erien mukaan ja maksetaan nettoperiaatteella sovittujen maksuaikataulujen mukaan. Sopimukset voivat olla sekä kiinteän että vaihtuvan koron vaihtamiseen, jolloin vastapuoli maksaa kiinteän koron ja toinen vaihtuvan koron.

Yleisimpiä swappeja ovat korkoswapit ja valuuttaswapit. Korkoswapissa osapuolet vaihtavat korkokassavirtoja: toinen maksaa kiinteän koron, toinen vaihtuvan viitekoron perusteella. Valuuttaswapit syntyvät kahdessa eri valuutassa laskettavien kassavirtojen vaihtamisesta sekä korko- että pääomakysymyksissä; kummankin valuutan nimellispääoma voi vaihtaa paikkaansa sopimuksen alussa ja lopussa, ja välillä maksetaan valitun aikataulun mukaan.

Sopimuksia käytetään sekä riskienhallintaan että tuottojen optimoimiseen. Yritykset ja rahoituslaitokset voivat suojata korko- tai valuuttariskejä, tai hyödyntää näkymiä markkinasignaaleihin. Swapit ovat pitkälti yli pörssin (OTC) -kauppaa, mutta useimmat standardoidut swapit voivat päätyä keskitettyyn selvitykseen säädellyissä markkinoissa.

Riskiä hallitaan luottoriskiä, likviditeettiä ja markkinariskiä vastaan. Arvostus on markkinariskin ja kassavirtojen diskonttaamisen tulos, ja usein käytetään vakuutus- ja marginaalisopimuksia sekä ISDA:n yleisiä sopimusmalleja ja sääntelyä (esim. EMIR, Dodd-Frank) riskien pienentämiseen.