Suurennukset

Suurennukset ovat mitta siitä, kuinka paljon suurempi kuva on verrattuna kohteeseen. Ne ilmaistaan yleensä kerrannais- tai monikertamääränä, esimerkiksi 40x, 100x tai 1000x. Suurennus on keskeinen käsite useissa optiikan ja kuvantamisen aloilla, kuten mikroskopiassa, kaukoputkissa, kameroissa ja tulostuksessa.

Optiikassa suurennus voidaan määritellä kahdella tavalla. Lineaarinen suurennus kuvaa kuvan korkeuden tai pituuden suhdetta kohteen vastaavaan mittoon. Toisenlainen tapa on kulmasuurennus, jossa katsotaan mitan ja näkökulman muutosta kaukoputkissa tai suurennuslaitteissa. Lasilinsseissä pienoisissa järjestelmissä suurennus voidaan ilmaista malli- tai etäisyyssuhteena m = -v/u, jossa u on esineen etäisyys linssistä ja v kuvan etäisyys linssistä.

Yleisissä laitteissa suurennukset vaihtelevat. Mikroskoopeilla kokonaismagnifikaatiot ovat tyypillisesti noin 40x–1000x. Kaukoputkilla suurennus on usein noin 5x–200x riippuen objektiivin ja linssin yhdistelmästä. Suuresta suurennuksesta huolimatta yksityiskohtien määrä riippuu myös resoluutiosta ja diffraktiosta; suurempi suurennus ei itsessään muuta tarkkuutta paremmaksi.

Digitaaliset suurennukset eli zoomaus ohjelmallisesti eivät lisää itse kuvan yksityiskohtia vaan suurentavat pikselimassaa. Tämä voi heikentää terävyyttä ja lisätä kohinaa, ja siksi todellinen kuvaresoluutio ratkaisee, kuinka paljon yksityiskohtia voidaan erottaa.

Suurennuksia käytetään sekä tavanomaisessa näkymässä että tallenteissa: ne auttavat näkemään pieniä yksityiskohtia sekä arvioimaan kuvan tai esineen koon suhteessa ympäristöön.