Suuntaamisesta

Suuntaamisesta on useita käytännön ja teoreettisia merkityksiä suomalaisessa kielessä. Se viittaa sekä toimintaan, jossa jokin kohde suunnataan kohti tiettyä tavoitetta tai suuntaa, että prosessiin, jossa yksilöt tai organisaatiot ohjataan ja fokusoidaan kohti päämääriä. Termi muodostuu sanasta suunta (direction, bearing) ja päätteestä -minen, joka merkitsee toimintaa tai tilaa.

Etymologisesti suuntaaminen tarkoittaa suunnan asettamista tai löytämistä. Se kattaa sekä fyysisen suunnan määrittämisen, kuten laitteiden tai karttojen suuntaamisen kohti tiettyä suuntaa, että abstraktit muodot, joissa ohjaus ja tavoitteiden asettaminen ovat keskeisiä.

Käyttöalueet ovat moninaisia. Navigoinnissa ja kartografiassa suuntaaminen voi tarkoittaa laitteiden tai kohteen suunnan määrittämistä suhteessa referenssiin, esimerkiksi koordinaattien tai bearingin asettamista. Oppimis- ja uraohjauksessa suuntaaminen viittaa prosessiin, jossa oppijaa autetaan löytämään sopivat opiskelu- tai urapolut sekä selkiyttämään tavoitteita. Organisaatio- ja projektityössä termi viittaa strategiseen suuntaamiseen: miten visio ja tavoitteet kytketään toimintasuunnitelmiin, resursseihin ja aikatauluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa suuntaaminen voi tarkoittaa ohjausta ja neuvontaa, jonka kautta asiakkaalle tarjotaan sopivia palveluita ja tukia.

Suuntaamisen voidaan nähdä sekä konkreettisena toimina että arvoihin ja tavoitteisiin liittyvänä prosessina. Se on läheinen ohjauksen, suunnittelun ja kohdentamisen käsitteiden kanssa.