Supistumiskyvyn

Supistumiskyvyn käsite viittaa lihaksen kykyyn supistua ja tuottaa voimaa vastusta vastaan. Se on olennaista sekä skeletton- että sydän- ja sileissä lihaksissa, ja sitä säätelevät sekä solutasolla tapahtuvat biokemialliset prosessit että hermosto- ja verenkiertopiirit. Supistumiskyky riippuu lihassolujen rakenteesta, energiajärjestelmistä sekä lihaksen hermotuksesta ja ärsykkeestä.

Perusmekanismit liittyvät tapahtumiin, jotka ilmenevät kalsiumin vapautumisessa solulimakalvostosta, aktiini- ja myosiinin välisessä sidosprosessissa sekä purkautumisessa, mikä saa lihassolun supistumaan. Kyky supistua määräytyy muun muassa rihmaston rakenteesta, lihassäikeiden pituudesta sekä solujen energiavarannoista. Myös verisuonituksen toiminta ja veren happipitoisuus vaikuttavat suoraan supistumiskykyyn.

Supistumiskyvyn mittaaminen ja tulkinta vaihtelevat kontekstin mukaan. Lääketieteessä tarkastellaan esimerkiksi sydämen vasemman kammion supistumiskykyä, jonka indikaattoreita ovat iskutilavuus, eteis-sinkosuuntainen puristusteho, sekä tuloksena oleva sydämen ulossyöttönopeus. In vitro -malleissa käytetään voima- ja pituuskäyriä sekä tonometrisiä mittauksia. Klinsisesti supistumiskyvyn muutokset ilmenevät oireina ja voivat ilmetä esimerkiksi sydämen vajaatoimintana.

Sairauksissa supistumiskyky voi heikentyä esimerkiksi sydänlihaksen vaurioiden, sydämen rytmihäiriöiden tai lihassäätelyjärjestelmän häiriöiden vuoksi. Hoito kohdistuu usein parantamaan inotrooppista toimintaa, hallitsemaan taustasyitä ja tukemaan toimintakykyä sekä liikuntaa. Supistumiskyvyn käsite eroaa lihasvoimasta: se kuvaa kykyä tuottaa voimaa suhteessa lihaksen kuormitukseen ja pituuteen.