Suostus

Suostus on vapaaehtoinen ja tietoon perustuva myöntymisen ilmaiseminen johonkin toimintaan, oikeuden käyttämiseen tai päätökseen. Se tarkoittaa, että henkilö on suostumuksessaan tietoinen asian seurauksista ja tekoon ryhtymisen vaikutuksista, ja hän voi muuttaa mielensä. Suostumus voi olla kirjallinen, suullinen tai sähköinen, ja se voidaan antaa yksittäiseen töihin, sopimukseen, tutkimukseen tai henkilötietojen käsittelyyn.

Suostusta käytetään monissa yhteyksissä. Medisina hoitotyössä potilas antaa suostumuksen hoitoihin ja tutkimuksiin, usein tiedotetun suostumuksen kautta, jolloin potilaalle annetaan riittävästi tietoa risksistä ja vaihtoehdoista. Tutkimusetiikassa osallistujien on annettava tiedotettu suostumus ennen tutkimukseen osallistumista. Seksuaalisen kanssakäymisen yhteydessä suostumus on keskeinen periaate ja sen on oltava jatkuvasti annettu, eikä sitä saa keräämään pakko tai painostus. Henkilötietojen käsittelyssä suostumus voi olla yksi laillisista perusteista, kun sille on nimenomaisia ja rajattuja tarkoituksia.

Suostumukselle on ominaista useita vaatimuksia: sen on oltava vapaaehtoista, tietoon perustuvaa ja yksiselitteistä, kohdistuttu tarkasti kyseiseen tarkoitukseen eikä sitä saa tulkita yleiseksi oikeutukseksi. Suostumus voi olla vanhentuva tai peruutettu, ja oikein toimivissa tilanteissa sitä on mahdollisuus pyytää uudelleen tai muuttaa sen ehtoja.

Etymologisesti suostus tulee suostua-verbistä, mutta käytännössä termi viittaa osallistujan tai asiakkaan hyväksyntään, joka mahdollistaa toiminnan toteuttamisen kohdasta riippumatta.