Suojuskykyä

Suojuskykyä on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan järjestelmän, yksilön tai materiaalin kykyä suojautua haitallisilta vaikutuksilta. Se viittaa kokonaisuuteen, jossa on sekä passiivinen suojavarustus (esim. esteet, eristys) että aktiiviset puolustuskeinot (esim. immuunivaste, havaitsemis- ja torjuntatoiminnot). Etymologisesti sana koostuu suojus- (suojan) ja kyky- (kyvykkyys) sanoista.

Käyttökohteet ovat moninaisia. Biologiassa ja lääketieteessä suojuskyky tarkoittaa elimistön tai populaation kykyä torjua infektioita; rokotukset ja hyvä yleiskunto voivat parantaa suojuskykyä. Rakentamisessa ja materiaalitekniikassa suojuskyky kuvaa eristemateriaalien, suojaritilöiden tai rakennusten kykyä estää tai vähentää lämmön, säteilyn, melun tai kemikaalien kulkeutumista. Tietoturvassa ja järjestelmädesignissä puhutaan myös suojuskyvystä: järjestelmän kyvystä estää, havaita tai minimoida haitallisia toimintoja ja tietoturvariskejä.

Mittaaminen ja tulkinta riippuvat kontekstista. Immunologiassa suojuskykyä voidaan arvioida vasta-ainojen tasolla, soluvälitteiseen puolustukseen perustuen tai käytännön suojauskyvyn kokeellisella testaamisella. Fysikaalisissa ja teknisissä sovelluksissa suojuskyky ilmenee läpäisy- tai attenuaatiokertoimina sekä eristyskyvyn mittauksina. Yleisesti suojuskykyä pidetään moniulotteisena ilmiönä, jonka arviointi vaatii kontekstin huomioon ottavan määritelmän.