Suojakalvon

Suojakalvo on ohut kalvo, joka kiinnitetään pintaan suojaamaan sitä vaurioitumiselta, kosteudelta, lialta tai kulumiselta. Kalvo voi olla kertakäyttöinen tai pitkäaikainen, ja sitä käytetään sekä teollisissa prosesseissa että kuluttajatuotteissa. Sitä sovelletaan monilla aloilla kuten pakkauksissa, elektroniikassa, elintarvikkeissa sekä lääke- ja laboratoriotekniikassa.

Useimmat suojakalvot toimivat fysikaalisina esteinä: ne estävät mekaanisen naarmuuntumisen, kosteuden tai kemikaalien pääsyn pintaan sekä voivat vähentää kitkaa. Pakkauksissa suojakalvo suojaa tuotetta kuljetuksen ja varastoinnin aikana. Elektroniikassa kalvo voi pitää näyttöpintoja naarmuilta ja kosteudelta. Elintarvikkeissa suojakalvot voivat pidentää säilyvyyttä ja estää kosketusta ilman. Lääke- ja laboratoriolaitteissa kalvot estävät kontaminaatiota ja suojaavat herkkiä komponentteja.

Materiaalit vaihtelevat; yleisimmät ovat polymeeripohjaiset kalvot kuten polyeteeni, polypropeeni ja polyesteri. Myös keraamiset, silikaatti- tai fluoropolymeerikalvot käytetään tietyissä käyttökohteissa. Kalvot kiinnitetään pintaan laminoimalla, ruisku- tai dippikäsittelyllä tai muilla päällystysmenetelmillä.

Valinnassa huomioidaan läpinäkyvyys, kosteudelle ja kaasuille läpäisevyys, kestävyys, yhteensopivuus tuotteen kanssa sekä kierrätettävyys ja turvallisuus, erityisesti elintarvikkeiden ja lääketuotteiden yhteydessä.

Biologiassa suojakalvo ei yleensä viittaa solukalvoon, jonka nimi on solukalvo (cell membrane).