Sulfaattiluvut

Sulfaattiluvut ovat sulfaatti-ioneja sisältävien näytteiden pitoisuuksia, yleisimpiä ovat vesi, jätevesi, maaperä ja ilma. Vedessä sulfate ilmoitetaan yleensä milligrammoina litraa kohden (mg/L); maaperässä pitoisuudet ilmoitetaan milligrammoina kiloa kuivaa ainetta kohden (mg/kg). Sulfaatti (SO4^2−) on yleinen epäorgaaninen anioni, ja sen pitoisuudet viittaavat sekä geologisiin että biologisiin prosesseihin sekä ihmistoiminnan vaikutuksiin.

Mittausmenetelmät: Yleisimmät laboratoriomenetelmät ovat ionikromatografia (IC) ja turbidimetrian menetelmät, joissa sulfate saostetaan bariumsulfaatiksi BaSO4 käyttämällä bariumpitoisia suoloja ja pitoisuus määritetään turbiditeetin tai absorbanssin perusteella. Gravimetrinen menetelmä BaSO4:n saostamisen kautta on vanhempi ja käytännössä harvemmassa käytössä. Kiinteille näytteille ja maaperälle sulfaatti mitataan usein IC-, ICP-OES- tai ICP-MS -menetelmillä. Laadunvalvonta sisältää kalibroinnit, blankit, toistettavuusmittaukset sekä matriisi- ja interferenssikorjaukset (esim. kloridin tai karbonaatin vaikutukset).

Lähteet ja tulkinta: Luonnonvesiin sulfaatti tulee mineraalien rapautumisesta, tulivuoritoiminnasta, meriveden aerosolien sekä ihmistoiminnasta kuten kaivosteollisuudesta, paperi- ja lannoiteteollisuudesta. Maaperässä sulfaatin rooli on kasvien ravinnossa, mutta korkeat pitoisuudet voivat lisätä suolastumista ja vaikuttaa maaperän rakenteeseen.

Säädökset ja terveysnäkökohdat: Vedenjuomakelpoisuutta arvioitaessa monet maat asettavat esteettisiin tai terveysperusteisiin rajoituksiin; korkeat sulfaattiluvut voivat aiheuttaa maku- tai laksatiivisia vaikutuksia erityisesti herkemissä ryhmissä. Sulfaattiluvut ovat osa vesistöjen tilan ja vedenkäsittelyn tarvetta arvioivaa mittaristoa.