Standardointiorganisaatiot

Standardointiorganisaatiot ovat järjestöjä, jotka kehittävät ja ylläpitävät standardeja—teknisiä, laadullisia sekä turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyviä ohjeistoja. Standardit määrittelevät vaatimuksia, mittausmenetelmiä ja testattavia ominaisuuksia, mikä helpottaa tuotteiden, palveluiden ja järjestelmien yhteentoimivuutta sekä turvallisuutta. Tyypillisesti standardointiorganisaatiot toimivat kansainvälisellä, alueellisella ja kansallisella tasolla, ja niissä työskentelee monialaisia asiantuntijaryhmiä sekä kansainvälisiä yhteistyöelimiä.

Suurimmat kansainväliset organisaatiot ovat ISO Kansainvälinen standardointijärjestö ja IEC Kansainvälinen sähkötekninen komissio; yhdessä ne julkaisevat ISO/IEC-standardeja, muun muassa tietotekniikan aloilla. Euroopassa toimivat CEN European Committee for Standardization ja CENELEC European Committee for Electrotechnical Standardization. Kansallisia standardointi-organisaatioita ovat esimerkiksi Yhdysvaltain ANSI ja Saksan DIN; Suomessa standardoinnista vastaa SFS (Suomen Standardointiliitto), joka osallistuu ISO-, IEC-, CEN- ja CENELEC- työskentelyyn.

Prosessi standardien kehittämiseksi perustuu laajaan konsensukseen: asiantuntijatyöryhmät luonnostavat standardiehdotukset, joita käsitellään lausunto- ja äänestyskierrosten kautta. Kun standardi julkaistaan, se voi olla vapaaehtoinen noudattaa, mutta EU:n lainsäädännössä harmonisoidut standardit voivat toimia osoitusvälineenä vaatimusten täyttymisestä sekä mahdollistaa CE-merkinnän. Standardit voivat lisäksi toimia sopimusperusteisina vaatimuksina, ja niiden päätöksiä valvotaan akkreditoinnin sekä voimassaolotarkastusten kautta. Standardointitoiminta tukee kaupankäyntiä, turvallisuutta, laatua sekä innovointia ja antaa pohjan yhteensopivuudelle sekä etuuksia kansainvälisessä toiminnassa.