Standardisäädökset

Standardisäädökset ovat säädöksiä, joiden tarkoituksena on ohjata standardien laatimista, hyväksyntää ja soveltamista. Ne muodostavat puitteet, joiden puitteissa standardointitoiminta tapahtuu ja joiden avulla standardien käyttö markkinoilla, julkisissa hankinnoissa sekä turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyvissä asioissa järjestetään.

Tyypillisesti standardisäädöksillä määritellään vastuut, osallistumis- ja menettelytavat sekä julkisen kuulemisen ja äänestysprosessit. Ne voivat koskea sekä kansallisia että kansainvälisiä ja eurooppalaisia standardeja sekä niiden harmonisointia. Säädökset saattavat myös säätää akkreditoinnin, tarkastuksen ja conformity assessment -toimintojen vaatimuksista, sekä sitä, miten standardit voidaan ottaa pakollisiksi joko lainsäädännön, viranomaismääräysten tai julkisten hankintojen yhteydessä.

Käytännössä standardit voivat olla vapaaehtoisia, ellei kyseisissä säädöksissä niitä nimetty pakollisiksi. Kansallinen standardointielin tai vastaava viranomainen vastaa standardien kehittämisen koordinoinnista ja niiden suhteesta kansainvälisiin ja eurooppalaisiin standardeihin. Suomessa esimerkiksi kansallisia standardeja voi tuottaa ja ylläpitää kansallinen standardointielin, useimmiten yhteistyössä riippumattomien toimijoiden ja sidosryhmien kanssa.

Standardisäädökset vaikuttavat monilla toimialoilla, kuten rakentamisessa, elektroniikassa, terveydenhuollossa, ympäristönhallinnassa ja turvallisuudessa. Ne tukevat turvallisuutta, laatua ja yhteentoimivuutta sekä helpottavat kansainvälistä kaupankäyntiä. Haasteina voivat olla päivitystiheyden hallinta, kustannukset sekä se, miten säädökset pysyvät ajan tasalla nopeasti kehittyvillä aloilla.