Standardiolosuhteet

Standardiolosuhteet ovat määriteltyjen viitteellisten ympäristöolosuhteiden kokonaisuus, joita käytetään mittausten tulosten raportoimisessa ja tulosten vertailtavuuden varmistamisessa. Niiden tarkoituksena on tarjota sama perusta eri tutkimuksissa ja laskelmissa, kuten termodynaamisten suureiden standardiarvojen sekä kemiallisten reaktioiden tietojen vertailussa.

Tyypillisesti standardiolosuhteiksi katsotaan 1 barin paine ja 298,15 kelvinin (25 °C) lämpötila. Tämä asettaa standardin kaasuille ja sulfiitteille sekä helpottaa 1 M:n konsentraatiota koskevien tietojen tulkintaa. On kuitenkin huomattava, että käytännöt voivat poiketa alakohtaisesti: vanhoissa teksteissä käytettiin 1 atm ja 0 °C, ja lisäksi on käytössä SATP-lyhenne (standard ambient temperature and pressure), joka tarkoittaa 25 °C ja 100 kPa.

Käytännössä standardiolosuhteet ovat tärkeä osa datan raportointia: ne määrittävät muun muassa standardi-entalpia- ja standardi Gibbsin energiamuutokset sekä standardit elektrotoniset potentiaalit. Tulokset ilmoitetaan usein yhdessä niiden kanssa käytettyjen olojen kanssa, ja jos olosuhteet poikkeavat standardeista, tuloksia voidaan korjata tai ne on selitettävä erikseen.

Käytäntöjä ohjaavat organisaatiot kuten IUPAC, ISO ja kansalliset standardointijärjestöt. Ne tarjoavat ohjeita standardien määrittelylle sekä datan käyttöön, jotta tulosten vertailukelpoisuus ja toistettavuus säilyvät eri tutkimuksissa. Standardiolosuhteet voivat vaihdella tieteenalasta riippuen, mutta niiden päätavoitteena on yhtenäisyyden ja läpinäkyvyyden edistäminen.