Standardikustannuslaskenta

Standardikustannuslaskenta on kustannuslaskentamenetelmä, jossa tuotteille tai palveluille määritellään etukäteen standardikustannukset per yksikkö. Standardit kattavat materiaalikustannukset, työpanoksen sekä yleiskustannukset. Toteutuneet kustannukset verrataan näihin standardeihin, ja syntyy poikkeamalaskentaa, jolla mitataan kustannusten hallintaa ja tehokkuutta.

Keskeisiä elementtejä ovat standardikustannus per yksikkö sekä standardimäärät ja -hinnat. Poikkeamat voidaan jakaa materiaalin hinnan ja käytön poikkeamiin sekä työpanon ja yleiskustannusten poikkeamiin. Esimerkiksi materiaalien hinnan poikkeama kuvaa eroa todellisen hinnan ja standardihinnan välillä; käytön poikkeama kuvaa eroa todellisen käytön ja standardoidun määrän välillä.

Standardien asettaminen perustuu historiallisiin tietoihin, suunnittelutietoihin sekä tarjouksiin ja odotettuun tuotantotehokkuuteen. Standardit voivat olla ideaaleja tai saavutettavia; käytännössä useimmat organisaatiot käyttävät normaaleja standardeja, joita verrataan todellisiin tuloksiin.

Prosessi etenee siten: määritellään standardit, kerätään toteutuneet kustannukset, lasketaan standardikustannukset ja analysoidaan poikkeamat. Tulosten perusteella toteutetaan parannustoimenpiteitä ja päivitetään standardeja säännöllisesti.

Standardikustannuslaskenta tukee budjetointia, hinnoittelua ja kustannusten valvontaa sekä inventory-arvon määrittämistä standardikustannusten mukaisesti. Se helpottaa suorituskyvyn arviointia ja kustannusanalyysien nopeaa toteuttamista.

Rajoituksia ovat standardien vanhentuminen, mikä voi johtaa virheellisiin päätöksiin tai epätoivottuun käyttäytymiseen, sekä soveltuvuuden rajoittuminen muuttuvissa olosuhteissa tai palvelusektorilla. Lisäksi vaaditaan tarkkaa tietojen keruuta ja säännöllistä ylläpitoa.

Standardikustannuslaskenta on yleinen osa perinteistä kustannuslaskentaa ja tuotannon ohjausta. Sitä käytetään usein yhdessä budjetoinnin ja kustannusseurannan kanssa sekä tuotantopäätösten tukena.