Sopeutuvuus

Sopeutuvuus (sopeutumiskyky) on kyky, jolla järjestelmä, organisaatio tai yksilö mukautuu muuttuvaan ympäristöön säilyttääkseen toiminta- tai suorituskykynsä. Etymologisesti termi juontuu verbistä sopeutua, joka tarkoittaa sopeuttamista olosuhteisiin tai tilanteeseen reagoimista. Sopeutuvuutta tarkastellaan eri konteksteissa: biologian, psykologian, organisaation ja yhteiskunnan tasoilla.

Biologiassa sopeutuvuus tarkoittaa eloperäisen yksilön kykyä muuttaa fysiologiaa, käyttäytymistä tai kehitystä ympäristön vaatimuksiin vastaamiseksi. Tähän liittyy käsitteet kuten plastisuus ja sopeutuminen populaatiotasolla, jossa lajit voivat sopeutua esimerkiksi ilmaston tai saatavilla olevan ravinnon muutoksiin.

Psykologiassa ja hallintotieteissä sopeutuvuus viittaa yksilön tai ryhmän kykyyn selviytyä muutos- ja epävarmuustilanteista. Siihen kuuluvat kognitiivinen joustavuus, tunteiden säätely, oppimiskyky sekä valmius muuttaa toimintatapoja tai tavoitteita tilanteen mukaan.

Käytännössä sopeutuvuutta edistetään koulutuksella, oppimisympäristöjen suunnittelulla, johtamis- ja kommunikaatiostrategioilla sekä kulttuurin muutosvalmiudella. Kehittyvä sopeutuvuus voi ilmetä esimerkiksi organisaation kyvyssä vastata teknologian muutoksiin, yhteisön sopeutumiskyvyssä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin tai yksilön sopeutumisessa uusia sosiaalisia rooleja ja tehtäviä kohtaan.

Sopeutuvuus nähdään yleisesti sopeutumisen ja resilienssin osa-alueen, jolla kyetään sekä mukautumaan että kehittämään toimintaedellytyksiä muuttuvissa oloissa.