Soolapitoisuudet

Soolapitoisuudet kuvaavat liuoksen tai aineen liuenneiden suolojen määrää suhteessa sen massaan tai tilavuuteen. Pitoisuudet voivat tarkoittaa kokonaismäärää tai yksittäisten ionien, kuten natrium- tai kloridipitoisuuksia. Käytännössä soolapitoisuuksia tarkastellaan monissa tieteellisissä ja teollisissa yhteyksissä, kuten elintarvikkeissa, vesissä, maaperässä ja prosessiveden laadussa.

Yleisimmät mittayksiköt ovat massaprosentti, g/kg tai mmol/kg sekä mol/L. Merivesi on tyypillinen esimerkki: sen soolapitoisuus on noin 35 g liuenneita suoloja litrassa vettä, mikä vastaa noin 3,5 prosenttia massasta. Elintarvikkeissa soolapitoisuus ilmoitetaan usein prosentteina tai milligrammoina suolaa per annos, ja määrä voi koskea NaCl:ia tai muita suoloja.

Mittauksessa käytetään useita menetelmiä. Johtavuusmittaus antaa karkean arvion liuoksessa olevien suolojen kokonaismäärästä. Titrimetriä voidaan käyttää kloridin määrittämiseen. Yksittäisten ionien pitoisuudet voidaan selvittää ionikromatografialla tai ICP-MS‑menetelmillä.

Sovelluksia on laajasti: elintarvikkeiden suolapitoisuuden hallintaan ja ravitsemukseen liittyviin ohjeisiin; vedenlaadun ja meriliuosten tutkimukseen; maaperän suolaisuuden arviointiin maataloudessa; sekä teollisiin prosesseihin, joissa veden suolapitoisuus vaikuttaa laitteiden toimintaan ja tuotantomenettelyihin.

Tulkinnassa on syytä huomioida, että soolapitoisuudet kuvaavat usein kaikkien liuenneiden suolojen kokonaismäärää, eikä niissä välttämättä eritellä kunkin ionin osuutta. Eri sovelluksissa voidaan korostaa erityisesti natrium-, kloridi- tai NaCl-pitoisuuksia sekä yksittäisiä suoloja.