NaClpitoisuuksia

NaClpitoisuuksia käsittelee natriumkloridin määrää liuoksessa. Pitoisuudet ilmoitetaan yleisesti molaarisuutena (M, mol/L), massaprosenttina (% w/w) tai g/L, ja merivedessä sekä teollisuusliuoksissa käytetään usein myös practical salinity units (PSU). Natriumkloridi on vahva elektrolyytti, joka liukenee Na+ ja Cl− ioneiksi; liuoksessa se on käytännössä neutraali liuoksen pH:lle.

Tyypillisiä arvoja: puhdas NaCl-liuos saturaatiossa on noin 6 M, eli noin 350 g NaCl per litra vettä huoneenlämpötilassa. Merivesi sisältää noin 0.5–0.6 M NaCl, mikä vastaa noin 35 PSU:ta. Eri sovelluksissa, kuten teollisuudessa ja laboratorioissa, pitoisuudet voivat vaihdella laajasti pienistä suurikokoisiin, aina sekoitetuista tai suolakatkoksista riippuen.

Mitta- ja analyysimenetelmät: sähkönjohtavuus on yleinen nopea mittari pitoisuudelle; refraktometria soveltuu brineille joissain tapauksissa; kloridin pitoisuutta voidaan määrittää titraamalla AgNO3:lla tai käyttämällä ionikromatografiaa. Näissä menetelmissä tulokset ilmoitetaan usein vastaavissa yksiköissä (M, g/L, % tai PSU).

Sovellukset ja kontekstit: NaClpitoisuudet ovat keskeisiä merentutkimuksessa, kastelussa, maaperän suolaisuudessa sekä elintarvike- ja lääketieteellisissä sovelluksissa. Fysiologisessa suolaliuoksessa (0.9% w/v NaCl) käytetään yleisesti laskimonsisäisessä nesteytyksessä; liialliset pitoisuudet voivat aiheuttaa osmoottista stressiä soluille ja terveysriskin.

Huomioitavaa: pitoisuudet on ilmoitettava selkeästi samalla lämpötilalla ja mittayksiköllä, koska NaCl-pitoisuudet voivat vaihdella lämpötilan mukaan.