Skriptikirjasimet

Skriptikirjasimet ovat kirjasintyyppejä, joiden muotoilu jäljittelee käsin kirjoitettua tekstiä. Ne voivat olla sekä muodollisia että epävirallisia, mutta niille on tyypillistä virtaviivainen kirjoitusilme, liitetyt kirjaimet (ligatures) sekä usein koristeelliset yksityiskohdat kuten swash-merkinnät suurilla kirjaimilla.

Historian juuret ulottuvat 1700–1800-luvuille, jolloin käsin kirjoitetut kalligrafia- ja Roundhand-tyylit vaikuttivat typografiaan. Digitaalisessa muodossa skriptikirjasimet yleistyivät 1980-luvulta alkaen OpenType- ja TrueType-fonttien myötä, ja niitä on sen jälkeen ollut paljon monenlaisiin käyttötarkoituksiin.

Ominaisuudet ja käyttö: tyypillisiä piirteitä ovat ligatuuri- sekä swash-koristeet, sekä erilaiset kalligrafiset merkinnät. Skriptikirjasimia käytetään usein otsikoissa, kutsukorteissa, brändäyksessä ja muussa erikoisviestinnässä. Pitkissä tekstikappaleissa luettavuus voi olla rajoittava tekijä, joten niitä käytetään yleensä vain pienessä koossa tai isojen otsikoiden yhteydessä ja usein yhdistetään neutraaliin sans-serif- tai serif-kirjasimeen.

Valinta ja lisensointi: monet skriptikirjasimet ovat tekijänoikeuden alaisia ja vaativat lisenssin kaupalliseen käyttöön. Saatavilla on myös avoimen lähdekoodin vaihtoehtoja sekä ilmaisia fontteja.

Esimerkkejä tunnetuista skriptikirjasimista ovat Copperplate Script, Zapfino, Brush Script MT sekä Snell Roundhand; nykyaikaisemmat vaihtoehdot kuten Lobster ovat saavuttaneet suosiota erityisesti verkkokäytössä.

Katso myös: typografia, kirjasintyypit, fonttien lisensointi.