Skalautuvuus

Skalautuvuus tarkoittaa järjestelmän, sovelluksen, organisaation tai prosessin kykyä säilyttää suorituskyky tai toiminnallisuus kasvaessa. Termiä käytetään yleisesti tietotekniikassa, liiketoiminnassa ja infrastruktuurin suunnittelussa kuvaamaan, miten hyvin ratkaisu mukautuu lisääntyviin kuormituksiin, käyttäjämääriin tai datan volyymiin ilman kohtuuttomia kustannuksia tai toiminnan heikkenemistä.

Teknisessä kontekstissa skalautuvuus jaetaan usein pystyskaalautuvuuteen (vertical scaling), jossa lisätään resurssien tehoa yhteen yksikköön, ja vaakaska alautuvuuteen (horizontal scaling), jossa järjestelmää laajennetaan lisäämällä useita yksiköitä. Keskeisiä suunnitteluperiaatteita ovat tilattomuus, kuorman tasapainotus, välimuisti, hajautus (sharding) ja replikaatio. Mittareita ovat läpimeno, vasteaika, kapasiteetti ja kustannustehokkuus. Skalautuvuuden testaamiseen käytetään kuorma- ja stressitestausta.

Skalautuvuus liittyy myös käsitteisiin kuten elastisuus, joka kuvaa dynaamista sopeutumista kuorman vaihteluihin, sekä vinoumiin kuten CAP-teoreema hajautetuissa tietokannoissa. Haasteita ovat monimutkaisuuden kasvu, tiet konsistenssin hallinta ja kustannusoptimointi. Liiketoiminnan näkökulmasta skalautuvuus mahdollistaa kasvun tukemisen ilman lineaarista kustannusten nousua ja on keskeinen kilpailutekijä digitaalisten palveluiden suunnittelussa.