Skaalautuvuuteen

Skaalautuvuuteen viitataan järjestelmän tai prosessin kykyyn käsitellä kasvavaa kuormitusta tai kasvavia resursseja säilyttäen hyväksyttävä suorituskyky. Termiä käytetään yleisesti tietojärjestelmissä, ohjelmistoarkkitehtuurissa, liiketoimintaprosesseissa ja infrastruktuurisuunnittelussa kuvaamaan toiminnan joustavuutta ja laajennettavuutta.

Skaalautuvuus jaetaan usein pystysuoraan (vertical) ja vaakasuuntaiseen (horizontal) skaalautuvuuteen. Pystysuora skaalaus tarkoittaa yksittäisen komponentin resurssien lisäämistä, vaakasuora skaalaus taas useiden yksiköiden lisäämistä rinnakkain. Tärkeitä mittareita ovat läpäisykyky, viive, vasteaika ja resurssien käyttöaste, joita seurataan kapasiteettisuunnittelussa ja skaalaustestauksessa.

Skaalautuvuuden parantamisessa käytettyjä strategioita ovat modulaarinen arkkitehtuuri, hajauttaminen, kuormantasain, välimuistit, kuormanhallinta ja automaattinen skaalaus. Haasteita syntyy pullonkauloista, tilapysyvyyden hallinnasta, kustannuksista ja järjestelmän monimutkaistumisesta. Konsistenssi- ja synkronointihaasteet ovat erityisen merkittäviä hajautetuissa järjestelmissä.

Skaalautuvuustestaus (stress- ja kuormitustestaus) auttaa arvioimaan käyttäytymistä odotetun ja äärikuorman alla. Liiketoimintayhteydessä skaalaavuus vaikuttaa kustannustehokkuuteen, joustavuuteen ja kykyyn vastata kasvavaan kysyntään. Käsite liittyy läheisesti joustavuuteen (elasticity) ja resilienssiin, mutta korostaa nimenomaan kasvun hallittavuutta.