Sivuuttaminen

Sivuuttaminen tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö tai ryhmä jätetään tarkoituksella tai tahattomasti pois vuorovaikutuksesta, päätöksenteosta tai arkipäiväisestä toiminnasta. Tällöin puheissa, kokouksissa, projektien kohdentamisessa tai tiedottamisessa annetaan vähemmän huomiota tai tiedot ja mahdollisuudet ohitetaan. Sivuuttaminen voi olla yksittäinen käytöksen muoto tai rakenteellisesti rakentunut ilmiö, jossa jotkut ihmiset ovat vähemmistössä tai epäedullisessa asemassa.

Sivuutus ilmenee useissa konteksteissa, kuten työpaikalla, koulutuksessa, ryhmä- ja harrastetoiminnassa sekä poliittisessa keskustelussa. Esimerkkejä ovat epäsuora ohittaminen siten, ettei henkilölle tarjota osallistumismahdollisuuksia, ei jaeta tärkeää tietoa, tai hänen mielipiteensä sivuutetaan. Myös sosiaalinen poissulkeminen, kuten ei-kutsuminen tapahtumiin tai ryhmän huomion ohjaaminen muualle, kuuluu määritelmään.

Vaikutukset voivat olla sekä lyhytaikaisia että pitkäkestoisia. Sivuuttaminen heikentää uhrin motivaatiota ja itsetuntoa, vähentää sitoutumista ja etenemismahdollisuuksia sekä heijastuu ryhmän dynamiikkaan. Se voi lisätä stressiä, heikentää mielenterveyttä ja lisätä eriarvoisuutta sekä syrjäytymistä työ- tai koulutusympäristössä.

Käsittely ja ehkäisy onnistuvat parhaiten, kun toimitaan avoimesti ja inklusiivisesti, varmistetaan osallistumismahdollisuudet, parannetaan viestintää ja tiedonkulkua sekä tehdään selkeitä linjauksia syrjinnän ja poissulkemisen ehkäisemiseksi. Organisaatioissa voidaan hyödyntää politiikkoja, palautesilmukoita ja koulutusta, jotka lisäävät tietoisuutta sivuutuksesta ja tukevat sivuutettujen asemaa. See also related käsitteet kuten marginalisaatio, ulkopuolelle asettaminen ja sosiaalinen poissulkeminen.