Sivuseikkaita

Sivuseikka tarkoittaa keskustelun tai kirjoituksen sivujuonta, aihetta tai tilannetta, joka ei ole keskeinen eikä määrittele pääpointtia. Sivuseikkaita (monikkonä) ovat nämä sivupolut, anekdootit tai tilapäiset selitykset, jotka ilmenevät tekstissä tai puheessa mutta eivät ole ratkaisevia sisällön kannalta.

Sana muodostuu sanoista sivu ja seikka, joista syntyy kuva siitä, että kyseessä on asia, joka näkyy sivulla, ei pääaiheeseen kiinnittyvä. Etymologisesti sivuseikka viittaa siis siihen, että jokin huomionarvoinen yksityiskohta on hetkellisesti ohitse, mutta ei määritä kokonaisuutta.

Käyttöyhteyksiä on monia. Sivuseikkaita voidaan tarkoituksellisesti käyttää havainnollistamaan asiaa, tuomaan väriä tai kertomaan asian taustasta. Toisaalta niitä voi esiintyä myös epäolennaisina tai liiallisina, jolloin ne heikentävät tekstin tai puheen rakennetta ja vaikeuttavat pääaiheen seuraamista. Julkaisutoiminnassa ja akateemisessa kirjoittamisessa sivuseikkojen hallinta on osa tekijän vastuuta: liialliset sivuseikat voidaan katsoa kaksinaisuuksina tai hukkaviitteinä, kun taas harkitut digressiot voivat lisätä kontekstia.

Sivuseikkaita esiintyy yleisesti puheessa, journalismissa, kirjallisuudessa ja opetuksessa. Ne voivat toimia retorisena keppinä tai kevennyksenä, mutta niiden huomio kiinnittyy aina siihen, kuinka hyvin ne tukevat pääaihetta ja tekstin kokonaisuutta.