Siviililain

Siviililain, eli siviilioikeuden, termi viittaa yksityisoikeuden osaan, joka säätelee yksityisten henkilöiden ja oikeudellisten tahojen välisiä oikeudellisia suhteita. Sen tarkoituksena on turvata sekä oikeudet että velvollisuudet yksityisten kesken sekä mahdollistaa taloudelliset ja henkilökohtaiset suhteet oikeudellisesti selkeästi.

Siviililain keskeiset alat ovat sopimusoikeus, vahingonkorvausoikeus (delikti), omaisuus- ja hallintaoikeus sekä perheoikeus ja perintöoikeus. Lisäksi siihen liittyy yritysten ja liikkeenharjoittamisen oikeussuhteet sekä kuluttajansuojan normit. Nämä alat sääntelevät, miten sopimukset syntyvät ja päättyvät, miten vahinkoja korvataan, miten omistus ja hallinta siirtyvät sekä miten perhe- ja perintöasiat ratkaistaan.

Lähteet ja tulkinta: Suomessa siviililainsäädäntö rakentuu pääasiassa laeista ja asetuksista, jotka eduskunta on hyväksynyt. Näiden lisäksi oikeuskäytäntö sekä oikeusperiaatteet ohjaavat tulkintaa. Kansainvälisessä yksityisoikeudessa siviililakien soveltaminen voi määräytyä kansainvälisillä sopimuksilla ja eurooppalaisilla säädöillä.

Suhde toisiin oikeudenaloihin: Siviililaki on erillinen julkisesta oikeudesta kuten rikos- ja hallinto-oikeudesta, mutta niiden välillä on vuorovaikutusta esimerkiksi silloin, kun viranomaisten toimilla tai julkisilla päätöksillä vaikutetaan yksityisoikeudellisiin velvoitteisiin. Yleisenä tavoitteena on yksityishenkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien oikeudenmukainen ja tasapuolinen järjestäminen.