Sisällönanalyysin

Sisällönanalyysi on systemaattinen tutkimusmenetelmä, jolla pyritään ymmärtämään, kuvailemaan ja/tai kvantifioimaan viestinnän sisältöä. Menetelmää voidaan soveltaa tekstin, puheen, kuvan tai muun aineiston käsittelyyn, ja se toteutuu sekä kvalitatiivisena että kvantitatiivisena lähestymistapana. Tavoitteena on luoda läpinäkyvä, toistettavissa oleva analyysiprosessi.

Kvantitatiivisessa sisällönanalyysissä keskitytään koodaukseen ja luvuille perustuvaan päätelmään, kuten frekvensseihin ja suhteisiin. Kvalitatiivisessa sisällönanalyysissä painottuvat teemojen, kategorioiden ja merkitysten muodostaminen ja tulkinta. Yleinen jaotelu on manifestin (ilmeinen) sisällön ja latentin (piilevän) sisällön erottelu. Monissa tutkimuksissa käytetään yhdistelmiä, ja Suomessa sekä muualla maailmalla käytetään usein Mayringin lähestymistapaa, jossa voidaan hyödyntää tiivistämistä, reduktiota ja tulkintaa.

Prosessi etenee määritellyn tutkimuskysymyksen ja aineiston rajauksen, yksikköjen valinnan, sekä koodausjärjestelmän (koodausohjeet) kehittämisen kautta. Aineisto koodataan, ja tulokset analysoidaan ja tulkitaan. Luotettavuuden lisäämiseksi voidaan käyttää useita koodareita ja laskea intercoder-tarkkuus tai -luottamus. Raportoinnissa esitetään koodausperiaatteet, luokat ja johtopäätökset sekä mahdolliset rajoitteet.

Sovellukset: sisällönanalyysiä käytetään muun muassa mediatutkimuksessa, politiikan ja julkisen sanan analyysissä, sosiaalitieteissä, markkinatutkimuksessa sekä terveystieteessä ja organisaatiotutkimuksissa.

Kritiikki ja rajoitteet: menetelmä pyrkii objektiivisuuteen, mutta tulokset voivat heijastaa koodausohjeiden ja aineiston valinnan vaikutusta. Laadunvarmistus edellyttää läpinäkyvää dokumentointia, koulutusta ja intercoder-tarkastuksia. Rajoitteita ovat kontekstin katoaminen yleiseen tilastointiin ja mahdollinen ylimitoitus tai alihyödyntäminen.