Sinkkifosforointi

Sinkkifosforointi, tai sinkkifosfaatointi, on kemiallinen muutoskapseli- tai coating- prosessi, jolla terä- ja rautametalleille saadaan suojaavaa pintakäsittelyä sekä parempaa maalin tarttuvuutta. Pinta reagoi fosfaatti- ja sinkkialkalisuuresta koostuvan liuoksen kanssa ja muodostaa sinkkihfosfaattikiteistä koostuvan mikro-kinoksen, joka toimii primerina ja pienentää materiaalin syöpyrkkyrytamuksia.

Prosessi koostuu usein puhdistus- tai rasvanpoistovaiheesta, huuhdosta, pintakarkaisusta tai -edistävistä käsittelyistä sekä upotuksesta sinkkifosfaattiliuokseen korkeassa lämpötilassa (yleensä noin 70–95 °C) annetulla kestolla. Kerroksen paksuus on tyypillisesti noin 5–15 mikrometriä, eikä se ole yhtä paksu kaikissa tapauksissa. Eri variantteja on: happama sinkkifosfaatointi on yleisin, mutta neutraali tai lievästi hapan/lyhytdurtminen vaihtoehtoja, joilla on erilaiset ominaisuudet tarttuvuudessa ja korroosiossa.

Edut ja sovellukset: sinkkifosforointi parantaa korroosiosuojan tasoa ja parantaa maalien sekä muiden päällysteiden tarttuvuutta. Se pienentää pinnan poroitusta ja toimii tehokkaana pohjusteena auton koripaneeleille, kodinkoneille, rakennuskomponenteille ja muille steel-tuotteille, jotka päätyvät maalaukseen tai sähkösinkitykseen.

Jälkikäsittely ja säädökset: usein seuraa jatkoprosessi kuten kyllästys-, passivointi- tai kromaattoituva pintakäsittely parantaen korroosiosuojaa. Bi- ja kolmiarvoinen kromi sekä muut ei-kromaatit ovat yleistyviä vaihtoehtoja kromi(VI)-pohjaisille käsittelyille ympäristö- ja terveysriskien vuoksi.

Turvallisuus ja ympäristö: liuokset sisältävät sinkkiä ja fosfaattia sekä hapo- ja hapetetussa liuoksessa toimivia aineita; jäteveteen ja lietteisiin kohdistuu säätelyvaatimuksia, ja prosessin on noudatettava asianmukaisia käsittely- ja suojavarustelu- sekä jätteenhoitokäytäntöjä.