Signaalinvälittäjiä

Signaalinvälittäjiä ovat solussa toimivia molekyylejä ja proteiineja, jotka välittävät ja vahvistavat viestejä ulkoapäin saadun signaalin muuntamiseksi solun sisäisiksi vastauksiksi. Ne muodostavat signaalointireittien peruselementtejä ja voivat toimia sekä toistaiseksi lähetettävinä signaalin välittäjinä että sen amplifikaattoreina, jolloin pienestä lähteestä syntyy suurempi soluvaste.

Esimerkkejä signaalinvälittäjistä ovat toisen sanoman välittäjät kuten cAMP, cGMP, kalsium-ionit (Ca2+), IP3 ja DAG. Näitä second messengersia syntyy, kun reseptori aktivoituu ja proteolinnolliset tai enzymatic mekanismit ottavat käynnistyksen; ne välittävät viestin edelleen muun muassa proteiinikinaasien ja fosfataasien kautta, jolloin solun vasteenkulku käynnistyy. Tärkeitä signaalinvälittäjiä ovat myös proteiinikinaasit (esimerkiksi PKA, PKC, PKG) sekä G-protiinit ja niiden alayksiköt, jotka ohjaavat monenlaisia fosforylaatioketjuja.

Signaalinvälittäjien toiminta on usein tarkkaan säätöä: ne voivat olla paikallisesti rajoitettuja, kytköksissä toisiinsa sekä vastavuoroisen feedbackin ja kytkeytymisen kautta erilaisiin reitteihin. Tämä mahdollistaa spesifit, nopea ja koordinoitu vaste, sekä mahdollistaa signalointikohdentamisen solutyypin ja tilan mukaan. Häiriöt signaalinvälittäjien verkostoissa ovat yhteydessä moniin sairauksiin, kuten syövän, diabetesen ja sydän- ja verisuonitauteihin, joten ne ovat keskeisiä kohteita farmakologiassa.