signaalinvälittäjistä

Signaalinvälittäjät, eli välittäjäaineet, ovat kemiallisia viestinviejä molekyylejä, joita hermosolut käyttävät kommunikoidakseen keskenään ja muiden solujen, kuten lihassolujen tai rauhassolujen, kanssa. Ne ovat keskeisiä hermoston toiminnan kannalta, mahdollistaen tiedon välittymisen hermosolusta toiseen synapsin kautta. Synapsi on hermosolujen välinen liitoskohta, jossa signaali siirtyy.

Kun hermoimpulssi saapuu hermosolun päähän, eli aksonin päätteeseen, se laukaisee signaalinvälittäjäaineiden vapautumisen synaptiseen rakoon. Synaptinen rako on pieni tila hermosolujen välissä. Vapautuneet välittäjäaineet diffundoituvat raon yli ja sitoutuvat seuraavan solun, eli postsynaptisen solun, reseptoreihin. Tämä sitoutuminen voi joko kiihdyttää tai estää postsynaptisen solun toimintaa.

Erilaisia signaalinvälittäjäaineita on lukuisia, ja niillä on erilaisia tehtäviä. Esimerkkejä yleisistä välittäjäaineista ovat dopamiini, serotoniini, glutamaatti, GABA ja asetyylikoliini. Glutamaatti on yleisin kiihdyttävä välittäjäaine keskushermostossa, kun taas GABA on yleisin estävä. Asetyylikoliini on tärkeä lihasten supistumisessa ja oppimisessa. Dopamiini liittyy mielihyvään ja liikkumisen säätelyyn, ja serotoniini vaikuttaa mielialaan ja uneen. Välittäjäaineiden epätasapaino voi johtaa erilaisiin neurologisiin ja psykiatrisiin häiriöihin.