Sesonkiherkkujen

Sesonkiherkkujen käsite viittaa ruokatuotteisiin ja annoksiin, jotka ovat erityisen suosittuja tai saatavilla vain tietyllä vuodenaikalla tai juhlakaudella. Ne heijastavat luonnon kiertokulkua sekä alueellisia ja kulttuurisia perinteitä. Sesonkiherkut voivat muodostua sekä kotitalouksien kotikeittiöissä että ravintoloiden ja ruokakauppojen tarjontaan, ja niiden määrä sekä saatavuus vaihtelevat vuoden mittaan sääolosuhteiden ja sadon mukaan.

Sanan sesonki on lainasana, joka tulee englannin kielen seasonista. Yhdessä sanan herkut kanssa se muodostaa käsitteen, jolla viitataan ajallisesti rajattuihin, erityisen arvostettuihin ruoista.

Esimerkkejä sesonkiherkuista vuodenaikojen mukaan: keväällä ja alkukesästä varhaisperunat, tuoreet herneet ja yrtit; kesällä mansikat, mustikat ja vadelmat sekä muut kotimaiset marjat; syksyllä metsäsienet kuten kantarelli ja suppilovahvero sekä karpalot ja puolukat; talvella joulunajan leivonnaiset kuten piparkakut ja joulutortut sekä lanttulaatikko; pääsiäisellä mämmi ja pasha.

Sesonkiherkkujen merkitys: ne ohjaavat kuluttajien hankintoja sekä ravintoloiden ja kauppojen tarjontaa. Ne myös tukevat paikallista tuotantoa ja kestävää kehitystä, kun raaka-aineet hankitaan läheltä suhteellisen lyhyillä toimitusketjuilla ja kulutusta minimoidaan.

Yhteenvetona sesonkiherkkujen käsite kuvaa ruokakulttuurin dynamiikkaa, jossa vuodenaikojen mukaan vaihtuvat raaka-aineet ja reseptit rikastuttavat suomalaista ruokakulttuuria.