Seriaaliointi

Seriaaliointi, eli serialisaatio, on tietotekniikassa käytetty prosessi, jossa oliota tai tietorakennetta muutetaan tallennettavaksi tai siirrettäväksi muodoksi. Muodostettu sarjoitus voidaan tallentaa tiedostoon tai välittää toiseen järjestelmään ja myöhemmin rekonstruoida takaisin alkuperäiseen muotoonsa deserialisoimalla. Seriaaliointi mahdollistaa tietojen pysyvyyden, liikuttamisen sekä välimuistien tai viestintäkanavien käytön.

Yleisimmät sarjoitusmuodot ovat tekstimuodot kuten JSON, XML ja YAML sekä binääriset muodot kuten Protocol Buffers, Apache Avro ja MessagePack. Eri ohjelmointi- ja järjestelmäkielet tarjoavat omia sarjoitus-rajapintojaan ja voivat säilyttää erilaisia tietotyyppejä, kuten luokkia ja olioita sekä sanakirja- ja lista-rakenteita. Seriaaliointi on keskeinen osa tiedon tallennusta, tiedonsiirtoa sovellusten välillä ja rajapintojen välistä viestintää, kuten REST- ja mikropalveluarkkitehtuureissa.

Prosessi koostuu valinnasta sarjoitusmuodosta, varsinaisesta sarjoituksesta sekä tarvittaessa deserialisoinnista. Sarjoitusmuoto määrittää, miten data esitetään ja miten hyvin se tukee palauttamista. Tärkeitä huomioita ovat yhteensopivuusversiointi, säilytettävien tietotyyppien tarkka kuvaus sekä turvallisuus, sillä epäluotettavasti sarjoitettu data voi aiheuttaa turvallisuus- ja suorituskykyongelmia.

Seriaaliointi on kehittynyt jo varhaisista ohjelmointikielistä alkaen ja on keskeinen osa nykyaikaisia ohjelmistoarkkitehtuureja. Sillä on sekä käytännön hyödyt että haasteet: tiedon siirtäminen, tallennus ja alustojen välinen yhteentoimivuus sekä potentiaalinen tietoturvariski ja versionhallinnan tarve. Deserialisaatio tarkoittaa palauttamista sarjoitetusta muodosta, ja kokonaisuutta käytetään yleisesti serialization-terminologiana.