Sensorityyppi

Sensorityyppi tarkoittaa sensorin luokittelua sen mittaustavan, periaatteen tai teknisen rakennelman perusteella. Käytännössä sensorityyppi määrittää, millaista suuretta sensorin odotetaan mittaavan ja miten sensorilta syntyy sähköinen signaali.

Yleisimmät sensorityypit voidaan jakaa pääperiaatteidensa mukaan. Lämpötilan sensorit kuten termoparit ja RTD:t mittaavat lämpötilaa. Paineen sensorit voivat olla kapasitatiivisia tai resistiivisiä. Optiset sensorit sisältävät fotodetektorit ja kamera- sekä kuvantamisteknologiat. Magneettiset sensorit hyödyntävät Hall-efektiä. Proximity- tai etäisyyssensorit voivat olla induktiivisia, kapasitatiivisia tai optisia. Liikkeen ja suunnan mittaukseen käytetään kiihtyvyys- ja gyroskooppeja sekä enkoodereita. Kemialliset ja biosensorit mittaavat aineita tai biologisia merkkiaineita. Äänisensorit, kuten mikrofonit, sekä visuaaliset sensorit ovat myös laajasti käytössä.

Sensorityypin valinta riippuu mitattavasta suureesta, ympäristöolosuhteista, tarvittavasta tarkkuudesta ja vasteajasta sekä kustannuksista ja sovelluksen liitettävyydestä järjestelmään.

Sensorityyppi vaikuttaa sekä mittaustietojen tulkintaan että siihen, miten helposti signaali integroidaan datankeruujärjestelmiin. Yleisesti ottaen luokittelu perustuu sekä fysikaaliseen periaatteeseen että käyttökontekstiin, ja standardit voivat korostaa sovelluksesta riippuen ominaisuuksia kuten herkkyyttä, häiriönkestoa ja luotettavuutta.

Esimerkkejä käyttökohteista ovat teollisuus- ja rakennusautomaation järjestelmät, ajoneuvojen mittausjärjestelmät sekä tutkimus- ja kehitystyö.