Selviäminen

Selviäminen on suomenkielinen termi, joka kuvaa sekä prosessia että tulosta, kun yksilö tai yhteisö kykenee selviytymään vaikeista olosuhteista. Siihen sisältyy fyysinen hengissä pysyminen, arjen toiminnan ylläpitäminen kriisien ja muutosten keskellä sekä psykologinen toipuminen ja sopeutuminen. Selviäminen riippuu sekä sisäisistä resursseista että ulkoisista tekijöistä, kuten tuesta, tiedoista ja kyvystä tehdä tarpeellisia toimia.

Sanan muodostuminen: selviäminen tulee verbistä selviytyä ja lisäosan -minen. Käytettävissä se voi viitata sekä yksilötasoon että kollektiiviseen selviytymiseen.

Konteksteja: fyysisessä selviytymisessä kysymykset liittyvät hätätilanteisiin, onnettomuuksiin, luonnonoloihin ja sairauksiin. Psykologisessa selviytymisessä korostuvat coping-keinot, stressinhallinta ja elämänhallinnan tunne. Taloudellinen tai sosiaalinen selviytyminen tarkoittaa velvoitteiden hoitamista, työn säilyttämistä ja perhe- tai yhteisötuen hyödyntämistä.

Selviytymisen edellytyksiä ovat terveydentila, osaaminen, riskien tunnistaminen sekä suunnittelu ja varautuminen. Yhteisöllä on tärkeä rooli: sosiaalinen tuki, infrastruktuuri ja tiedonkulku parantavat selviytymismahdollisuuksia. Tutkimuksessa selviytymistä käsitellään usein osana resilience- eli resilienssi- ja coping-mekanismeja.

Termillä on laaja käyttöalue suomalaisessa keskustelussa, ja siihen liittyvät ilmaisut vaihtelevat kontekstin mukaan. Käytännön merkitys näkyy sekä hätätilanteiden hallinnassa että arjen elämänlaadun ylläpitämisessä kriisien aikana.