Selkäydinrefleksit

Selkäydinrefleksit ovat tahdosta riippumattomia, nopeita ja automaattisia reaktioita, jotka syntyvät selkäytimen tasolla ilman aivojen suoraa osallistumista. Ne ovat elimistön suojamekanismeja, jotka auttavat välttämään vaurioita ja ylläpitämään tasapainoa. Yksinkertaisin selkäydinrefleksi on monosynaptinen refleksi, kuten polviheijaste, jossa aistinhermo kytkeytyy suoraan liikehermosoluun selkäytimessä. Monimutkaisemmat refleksit, polysynaptiset refleksit, sisältävät yhden tai useamman välineuronin selkäytimen sisällä, kuten esimerkiksi vierotusrefleksi, jossa kosketus ärsytykseen reagoidaan irrottamalla raaja ärsytyksen lähteestä ja samanaikaisesti tukemalla vastakkaista raajaa.

Refleksikaari on hermoratojen ketju, joka muodostaa refleksin perustan. Se alkaa aistireseptorista, joka havaitsee ärsytyksen. Signaali kulkee aistinhermoa pitkin selkäytimeen, jossa se käsitellään. Tämän jälkeen signaali kulkee liikehermosolua pitkin kohdelihakseen tai rauhaseen, aiheuttaen vasteen. Interneuronit voivat moduloida tätä signaalia, tehostaen tai heikentäen vastetta. Esimerkiksi kutittaessa jalkaa refleksikaari saa aikaan jalkaterän koukistuksen, ja samalla voi esiintyä vastakkaisten raajojen ojennusta tasapainon säilyttämiseksi. Selkäydinrefleksien nopea toiminta on elintärkeää monille kehon toiminnoille.