Sekasortoinen

Sekasortoinen on suomenkielinen adjektiivi, jolla tarkoitetaan tilaa tai tilannetta, jossa järjestys tai rakenne puuttuu tai on epäyhtenäinen. Se kuvaa sekä fyysistä epäjärjestystä, kuten tavaran, paperien tai tilan sekamelskaa, että abstraktimpia asioita, kuten suunnitelmaa, hallintoa tai käytäntöjä, joilla ei ole selkeää ja johdonmukaista rakennetta. Tavallisesti sekasortoinen tilanne koetaan negatiivisena tai vähintäänkin epätoivotunkaltaisena, ja siitä voi olla syytä palauttaa järjestys.

Etymologia ja sanallinen tausta: sekasortoinen muodostuu seka- etuliitteestä, joka tarkoittaa "sekalaista" tai "sekaisin", sekä yleisesti adjektiiviattribuutin päätteestä -oinen. Puhekielessä sekasortoinen liittyy usein sekasotku-sanan lempeämpään tai vähemmän muodolliseen merkitykseen: muttei välttämättä tarkoita samaa kuin täyttä järjestyksen menetystä.

Käyttöalueet: Sanaa käytetään sekä kuvailussa että arvostelussa. Esimerkiksi "sekasortoinen pöytä" viittaa epäjärjestettyyn työtilaan, jossa tavarat ovat sekaisin, kun taas "sekasortoinen suunnitelma" viittaa epäjohdonmukaiseen tai puutteellisesti koordinoituun projektiin. Arkipäiväisessä kielessä adjektiivi voi saadaipuolellisen neutraalin tai hieman vahvemman kriittisen sävyn riippuen kontekstista.

Lopuksi: Sekasortoinen on yleisesti käytetty ja ymmärretty kuvaileva sana, joka ansiokkaasti tiivistää tilan, jossa järjestyksen puute hallitsee sekä näkyvää että ei-näkyvää rakennetta. Lyhyesti: se kertoo siitä, että järjestys on puuttunut tai puutteellisesti olemassa.

---