Satelliittinavigointia

Satelliittinavigointi, joka tunnetaan myös nimellä paikannusjärjestelmä, on menetelmä, jolla määritetään esineen sijainti maan pinnalla tai sen läheisyydessä. Se perustuu signaaleihin, jotka lähetetään useista satelliiteista. Tunnetuin satelliittinavigointijärjestelmä on GPS (Global Positioning System), jonka yhdysvaltain puolustusministeriö kehitti. Muita vastaavia järjestelmiä ovat venäläinen GLONASS, eurooppalainen Galileo ja kiinalainen BeiDou.

Toimintaperiaatteena on trilateraatio. Vastaanotin, esimerkiksi älypuhelimessa tai autonavigaattorissa, mittaa etäisyyden useisiin tunnettuihin satelliitteihin signaalin saapumisajan perusteella. Kun vastaanotin tietää etäisyyden vähintään neljään satelliittiin, se voi laskea tarkan sijaintinsa kolmiulotteisessa avaruudessa, sisältäen korkeuden. Lisäksi järjestelmä korjaa mahdolliset aikavirheet.

Satelliittinavigointia käytetään laajalti monissa sovelluksissa. Se on välttämätön liikenteenohjauksessa, niin maan päällä, merellä kuin ilmassa. Navigointilaitteet autoissa ja muissa ajoneuvoissa auttavat kuljettajia löytämään perille. Logistiikassa ja kuljetuksissa rahtia ja ajoneuvoja voidaan seurata reaaliaikaisesti. Muita käyttökohteita ovat kartoitus, geodeettiset mittaukset, urheilusuoritusten seuranta, hätäpalvelut ja erilaiset tieteelliset sovellukset, jotka vaativat tarkkaa sijaintitietoa. Satelliittinavigoinnin kehitys on mullistanut tavan, jolla liikumme ja ymmärrämme maailmaa ympärillämme.