Sanastotiede

Sanastotiede on kielitieteen ala, joka tutkii sanaston rakennetta, kehitystä sekä sanojen merkityksiä ja käyttöä. Tutkimuksen kohteena ovat sanaston semanttiset suhteet, sanojen yhteydet toisiinsa sekä sanaston syntaktinen ja morfologinen käyttö. Keskeistä on ymmärtää, miten sanasto muodostuu kielen elämän ja kulttuurien vaikutuksesta ja miten se muuttuu aikojen saatossa.

Alalajeja ovat sanastotiede (sanaston rakenteen ja merkitysten tutkimus), sanakirjoitus eli sanakirjojen teoreettinen ja käytännön laatiminen sekä terminologia, eli alan erikoissanojen kerääminen ja hallinta. Digitaalisaatio on laajentanut tutkimusta: korporaatioanalyysi, tilastolliset menetelmät ja koneoppiminen auttavat sanaston ja sanakirjojen rakentamisessa sekä sanastojen automaattisessa päivittämisessä.

Lähteitä ja aineistoja käytetään monipuolisesti: sanakirjat, erikoissanastot sekä suuria tekstikorpuksia. Tutkimuksessa analysoidaan sanojen syntagmejä, kolokaatioita, semanttisia verkostoja sekä sanaston dynamiikkaa ja kontekstuaalista merkitystä. Samalla tarkastellaan sanojen taivutusta, derivointia ja polyseemian ilmiöitä sekä niiden taustatekijöitä.

Sovelluksia ovat kieliteknologia, kuten haku- ja käännösohjelmistot sekä tekoälyä hyödyntävät sovellukset, koulutus sekä kielipoliittiset hankkeet. Sanastotieteellä on keskeinen rooli kielten hallinnassa, oppimateriaalien kehittämisessä sekä tiedon ja kommunikaation tilapärosaatioissa, joissa sanaston vakaa ja ajantasainen hallinta on olennaista.