Sanastontuntemus

Sanastontuntemus tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää ja tuottaa sanoja sekä hallita niiden merkityksiä, muotoja ja käyttöyhteyksiä. Se kattaa sekä passiivisen sanaston (sanat, joita ymmärrämme) että aktiivisen sanaston (sanat, joita käytämme). Sanastontuntemukseen kuuluu myös kyky nähdä sanojen suhteet toisiinsa, kollokaatioita sekä merkitysvivahteita eri konteksteissa.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat semanttinen tieto (merkitykset, sanojen väliset suhteet), morfologinen ja syntaktinen tieto sekä käyttöyhteydet ja kollokaatioet. Lisäksi sisältyy tieto sanojen kirjoitus- ja äänne- sekä yleisistä kieliopillisista rakenteista, joissa sana voi esiintyä. Sanastontuntemukseen kuulumaan voivat olla myös tuntemus sanojen leasoinnista, tai miten sanat taipuvat eri muodoissaan.

Sanastontuntemus kehittyy kielikäytön kautta: lukemisen, kuuntelun ja puhumisen sekä aktiivisen kielenoppimisen yhteydessä. Tutkimuksessa sen mittaamiseen käytetään erilaisia tehtäviä ja testejä, kuten sanalistojen tuntemuksesta, sanan merkityksen valinnasta, määritelmän tuottamisesta sekä täydennystehtävistä. Epätasapaino passiivisen ja aktiivisen sanaston välillä voi vaikuttaa ymmärtämiseen ja puheen sujuvuuteen.

Sanastontuntemus on keskeinen tekijä lukutaidossa, opittavien kielten kielenoppimisessa ja kielellisessä suoriutumisessa. Se on tärkeä käsite sekä kielitieteellisessä tutkimuksessa että käytännön kieltenopetuksessa, erityisesti lukemis- ja puheenkäytön tukemisessa sekä sanojen oppimisen suunnittelussa.